Kesän kohokohdat ja uusi blogi

Niin se vaan tämäkin kesä tuli ja meni. Ja voin kyllä sanoa etten ole varmaan koskaan elänyt yhtä hullua tai ainakaan kiireistä kesää kuin tämä kesä. Sen lisäksi että muutettiin takaisin Suomeen ja rempattiin kuukaudessa melkein koko kotimme niin siihen päälle vielä kaikki omakotitalon kesä- ja pihatyöt. Ja osa teistä varmaan muistaa vielä meidän edellisen asunnon Suomessa ennen muuttoa Chicagoon. Sekin ehdittiin kesän aikana sisustamaan, laittamaan vuokralle ja lopulta myyntiin. Ja pari viikkoa sitten käytiin se taas tyhjentämässä ja hyvästelemässä. Ja minnes muualle viet huonekalut kuin tänne uuteen kotiin, missä olin juuri saanut kaikki tavarat paikoilleen. Nyt sitten ihmetellään millä ajalla ja minne saadaan ylimääräisiä tavaroita myytyä eteenpäin😀

etukuisti4a

No mutta on tähän kesään mahtunut myös paljon hyvää. Paljon ollaan istuttu iltaa ystävien ja sukulaisten kanssa ja grillailtu, kun säät ovat sallineet. Tyttö sai myös aivan ihanat 5-vee juhlat heinäkuussa, kun sukulaiset, ystävät ja naapurit saatiin kokoon pitkästä aikaa.

dsc_1284a

dsc_1303a

Pari pientä reissuakin ollaan jotenkin ihmeen kummalla saatu tehtyä, toinen kotiseudulleni Savonlinnaan ja Punkaharjulle ja toinen Tampereelle.

dsc_0285a

dsc_0316a

dsc_0365a

Ja nyt viimeisimpänä isona kohokohtana on tietysti koulu ja tarha, jotka alkoivat kummallakin lapsella vajaa kuukausi taaksepäin. Poika aloitti 1. luokan ja tyttö tarhassa vanhimmassa ryhmässä. Ja samalla saatiin taas kaivattu arkikin pyörimään. Mä voisin kyllä kirjoittaa romaanin suomalaisen ja amerikkalaisen koulutusjärjestelmän eroista, mutta ne herättävät vielä sen verran vahvoja tunteita, että ehkä parasta antaa ajan vielä kulua ennen kuin siihen kannattaa palata😀

dsc_0480a

Ja sitten siihen blogin kannata isoimpaan uutiseen. Sukulaiset ja varsinkin mieheni tuntevat mut aika pahana perfektionistina, joka haluaa tehdä kaikki asiat täydellisesti ja järjestelmällisesti. Esim. varastossa pitää olla eriväriset laatikot loogisessa järjestyksessä mieluiten niin, että yhden väriset ovat yhdellä seinällä ja toiset toisella seinälla. No nyt mä sit jumituin koko elokuuksi suohon tämän blogin kanssa, koska mietin, et jatkanko tällä nimellä joka on todella hankala sekä muistaa että kirjoittaa vaiko uudella blogilla ja paremmalla nimellä. Ja jos jatkan uudella, niin nimi pitää olla semmoinen että olen tyytyväinen siihen vielä vuodenkin ja neljän päästä.

dsc_0024b

Ja nyt! Mä olen vihdoinkin päässyt asiassa eteenpäin ja pyöritellyt nimen, joka on ainakin helpompi kirjoittaa ja joka myös kuvastaa paremmin, mitä on tulossa. Aikakin riittää jatkossa bloggaamiseen ja kotikin alkaa näyttämään kodilta. Meidän tarina siis jatkuu ihan uudessa blogissa, uudella nimellä Rosehill. Myös Instagram- ja Facebook-sivut vaihtuvat, joten klikkaathan ja tallennat uudet sivut ja osoitteet! Blogissa on jo ensimmäinen postaus valmiina, joten siellä nähdään!

Tästä pääset uuteen blogiin!

Rosehill Facebookissa

Rosehill Instagrammissa

Ja kaunista syyskuuta kaikille!

Miksi muuttaa takaisin Suomeen?

Multa on ties kuinka monta kertaa kysytty viimeisen puolen vuoden aikana, miksi me muutetaan / muutettiin takaisin Suomeen. Vaikka meillä on edelleenkin ikävä Chicagoon ja elämään siellä, on Chicago kuitenkin ihan täysin eri maailma elää ja kasvattaa lapsia kuin mikään kaupunki Suomessa.

Kesäilta_5b

Jos ei kaikille niin varmastikin ainakin suurimmalle osalle suomalaista vanhemmista on itsestäänselvyys, että lapsen voi lähettää yksinään koulumatkalle jo ekaluokasta lähtien ja vähän pienemmätkin lapset voi jättää jo hetkeksi omaan pihaan leikkimään. 8-9-vuotias osaa jo käydä itse kaupassa ja kirjastossa. Chicagossa taas yhtä itsestäänselvää on se, että alakoululaiset viedään joka aamu kouluun joko vanhempien tai nannyn kyydillä tai vaihtoehtoisesti koulubussin kyydillä oli matka sitten 200 metriä tai 2 kilometriä. Leikkipuistossa vanhemmat tai nannyt ovat aina mukana ja kaduilla ei varmasti tule vastaan yhtään lasta yksinään reppu selässä.

Kesäilta_6b

Vaikka mekin asuttiin todella turvallisella alueella, ei mulle olisi tullut pieneen mieleenikään antaa lasteni mennä yksin edes kotoa suojatien yli leikkipuistoon leikkimään. Se liikenteen ja ihmismassan määrä on vaan niin suomalaisittain hullua, että mä en pystyisi luottamaan siihen, etteikö mitään voisi tapahtua. Nyt taas kun ollaan tultu Suomeen ja meillä on syksyllä aloittava ekaluokkalainen, niin onhan se niin lapselle kuin meille vanhemmillekin ihan erilainen vapaus, kun lapsi saa itsenäisesti mennä kouluun, kävellä kauppaan ja leikkiä pikkusiskon kanssa ulkona monta tuntia ilman, että vanhemmat koko ajan vahtii vieressä. Vaikka kyse onkin ihan pienistä asioista, niin yllättävästi ne vaan pystyvät muuttamaan elämää aika totaalisesti.

Kesäilta_7b

Puhumattakaan siitä, että täällä me voidaan vaikka joka päivä pyöräillä kauppaan, leikkipuistoon, läheiselle maatilalle, käydä metsässä kävelyllä, hiihtää talvella, kuulla lintujen laulua, ihmetellä tähtitaivasta ja poimia kukkia tienlaidasta. Voitte vaan uskoa kuinka pienten lasten silmät jaksavat pimenevinä iltoina ihmetellä tähtiä, kun viimeisen kahden vuoden aikana ylöspäin katsoessa on näkynyt vain pilvenpiirtäjiä ja lentokoneita.

Kesäilta_4b

Toinen iso seikka, mikä sai meidät palaamaan takaisin Suomeen on perhe. Vaikka kahden vuoden aikana sitä tottuikin siihen, ettei me koko ajan nähdä lasten isovanhempia ja muita lähisukulaisia, niin on se vaan tässä vaiheessa elämää paljon helpompaa, että esimerkiksi isovanhemmat ovat arjessa mukana. Ja vaikkei me niitä ehkä nyttenkään joka viikko tai kuukausi nähdäkään, niin on se vaan lapsille niin iso etu, että isovanhemmat ovat mukana lasten arjessa muutenkin kuin skypen välityksellä. Ja nyt ei tarvitse enää laskea päiviä siihen, kun nähdään taas hetkisen ennen kuin pitää taas sanoa hyvästit ja palata toiselle puolella maapalloa.

kesäilta_3b

Mä olen myös itse sen verran perherakas, että Chicagossa asuessani mä olisin koko ajan kaivannut siskoni ja muun perheen seuraan kun nyt taas olen ”saanut” siskoni takaisin ja parin kuukauden aikana ollaan jo vietetty ties kuinka montaa iltaa yhdessä. Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu meidän viime sunnuntain kesäillalta, kun siskoni oli perheensä kanssa istumassa meillä iltaa ja isäni paistoi meille voissa paistettuja muikkuja. Tämmöiset illat vaan on niitä hetkiä, mitkä eivät ikinä olisi mahdollisia jos oltaisiin jääty Chicagoon.

Kesäilta_8b

Kesäilta_9b

Joten ei se elämä niin hullumpaa täällä Suomessakaan ole.

Mukavaa viikonloppua kaikille!❤

Ruokailutila

Meidän uuden kodin yksi parhaimmista puolista on iso ruokailutila, johon mahtuu kunnon iso ruokapöytä. Pöydän ääressä on jo vietetty synttärit, juhannuskekkerit ja juotu ties kuinka monet kakkukahvit ja on se vaan luksusta, kun isompikin porukka mahtuu kerralla pöytään.

Ruokailutila_5b

Ruokailutilasta löytyy paljon samoja elementtejä kuin muualtakin kodista; jotain modernia, jotain vanhaa ja harkitusti kauniita mutta ei liian rönsyileviä yksityiskohtia. Tätä taloa ja kotia suunnitellessa mä halusin ehdottomasti tuoda mukanani Chicagosta siellä paljon käytetyn ruskea-valkoinen-harmaa-väriyhdistelmän, joka toimii todella hyvin pohjana erilaisissa tiloissa ja erilaisilla sisustusratkaisuilla.

Mä menin värivalintojen kanssa jopa niin pitkälle, että vein Chicagoon muutaman Tikkurilan harmaansävyisen värilastun ja vertasin siellä mikä Tikkurilan väreistä oli lähimpänä ”täydellistä” harmaan sävyä. Uusi ruskea parketti taas on valittu ruokapöydän sävyn mukaan ja ruokapöytähän on tietysti samaa sävyä kuin edellisen kodin ruskea parketti😀 Kaikki värit ja sävyt ovat siis viimeisen päälle mietittyjä yksityiskohtia unohtamatta.

Ruokailutila_4b

Värisävyjen lisäksi Chicagosta tuotiin mukanamme ruokapöytä ja -tuolit sekä ruokailutilan matto. Täyspuinen ruokapöytä on puusepän tekemä ja se löytyy aivan ihanan RH:n mallistosta. Pöydän seuraksi valittiin kevyet DSW tuolit ruskeilla jaloilla.

Ruokailutila_7b

Ruokailutila_3b

Nyt kun vain tulisi syksy ja joulu, että pääsisi kokeilemaan erilaisia kattauksia ja saisi jouluna istua isommalla porukalla joulupöydässä😀

Ruokailutila_8b

Ruokailutila_1b

Mukavaa tiistaita kaikille!🙂

Tervetuloa meille!

Tervetuloa meille näiden kuvien myötä!

DSC_1124a

DSC_0128a

DSC_0147a

Paljon on vielä viimeisteltävää, mutta kyllä tästä kaunis koti saadaan. Eikä mua kyllä saisi enää täältä muuttamaan minnekään. Ei edes Chicagoon!🙂

DSC_0846a

DSC_0850a

Nyt kun on koti ja maisemat vaihtuneet ja samalla blogikin on saamassa ihan uuden suunnan, niin olisiko samalla aika vaihtaa myös blogin nimi ajantasalle?! Kun löytäisi vielä sen täydellisen nimen…”Villa Sofia”, ”Cozy Sunday” vai ehkä ”CraftsAndCakes”…? Vai pitäisikö vanhan nimen ja vaihtaisi vaan ulkoasun tälle päivälle?! Mitä olette mieltä?

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Paluumuuttajan ensifiilikset

Tervehdys! Siitä on aikalailla puoli vuotta aikaa kun viimeksi meidän perheen kuulumisia blogiin kirjoitin. Viimeinen joulu Chicagossa oli ovella ja lähtölaskenta Suomeen paluumuutolle oli melkein jo käynnissä.

DSC_0070b

DSC_0053a

Nyt puoli vuotta myöhemmin vietetään Juhannusta lämpimässä aurinkoisessa Suomessa ja rehellisesti sanottuna kaikki muu on muuttunut paitsi perhe. Viimeinen puoli vuotta on kyllä ollut semmoista vuoristorataa niin henkisesti kuin fyysisestikin, että blogi on vaan jäänyt sivuun odottamaan sitä hetkeä kun elämä ei ole enää niin kaoottista ja hektistä.

DSC_0571a

DSC_0155a

Puolen vuoden aikana meidän perhe on siis muuttanut toiselta puolelta maapalloa takaisin Suomeen (voin sanoa, että oli elämäni viimeinen muutto), kummankin työelämässä puhaltavat ihan uudet suunnat, mä sain valmiiksi valokuvaajan tutkinnon Yhdysvalloissa, melkein 200m2 koti on rempattu ja muuttokamat purettu. Lapsillakin on elämä aikalailla muuttunut kun vanhat koulu- ja tarhakaverit on hyvästelty ja vastapainoksi lapset ovat saaneet aivan ihanat naapurien lapset uusiksi leikkikavereiksi. Kerrostalo ja yleinen leikkikenttä on vaihtunut omakotitaloon ja omaan pihaan.

DSC_0773a

DSC_0777a

DSC_0781a

Mä muistan vieläkin kuin eilisen sen kun me muutettiin Chicagoon kaksi vuotta sitten ja sen kuinka jännittävää se oli ja miten kaikki oli niin erilaista. Ja parin kuukauden jälkeen mulle iski kaamea koti-ikävä Suomeen. Ruisleipää, järvimaisemia ja sukulaisia. Niin hassua kuin se onkin, niin nyt tilanne on ihan sama paitsi että koti-ikävä Chicagoon on ollut siitä hetkestä saakka kun Suomen kamaralle saavuttiin.

Tiedättekö kun ruisleipä on ihan mielettömän hyvää, irtokarkit ovat ihan parasta herkkua ja ruokakaupassa voisi käydä vaikka joka päivä kun siellä on niin halpaa ruokaa Chicagoon verrattuna. Koti on se unelmien koti, mistä olen haaveillut jo monta vuotta. Lääkärissä, kaupassa, kirjastossa ja taksissa voi puhua suomea ja tulla ymmärretyksi ja silti. Sydäntäraastava ikävä Chicagoon. Lämpöä, rentoa fiilistä, ravintolaillallisia, Amazon Primea, ihmisiä. Kaikkea.  Meidän 4-vee neidillekin iski yksi ilta niin kova ikävä, että neiti oli lähdössä pyörällä ajamaan kohti Chicagoa kun isänsä sen kotitieltä vielä tavoitti.

DSC_0680a

DSC_0380a

Toivottavasti ikävä kuitenkin alkaisi pikku hiljaa helpottamaan ja kesän aikana voisi vielä tuntea olevansa kotona. Onneksi meillä on myös rakkaita ja aivan ihania sukulaisia ja  ystäviä ympärillä, että vaikka ikävä painaa niin heidän seurassaan sen voi ainakin hetkeksi unohtaa❤

DSC_0480a

Tässä puolen vuoden blogitauon aikana on ollut myös hetkittäin aikaa miettiä mihin suuntaan viedä bloggaamista nyt kun elämä muuttuu ja hetkittäin jännittävä ulkosuomalainen elämä vaihtuu ihan tavalliseksi suomalaiseksi arjeksi. Ja musta olisi tosi sääli, jos mä pitäisi itselläni kaiken sen, mitä mä olen jenkeissä ollessani oppinut ja mitä sieltä on tarttunut mukaan kuten herkullisia reseptejä, mahtavia DIY-vinkkejä, kauniita sisustuskuvia ja -inspiraatiota ja kenties myös matkavinkkejä. Joten ehkä tässä on aika palata takaisin sinne missä mun juuret on bloggaajana eli sisustus- ja lifestylebloggaajaksi.

DSC_0147a

Sitä ennen mä kuitenkin toivottelen kaikille ihanaa Juhannusta!

DSC_0804a

DSC_0850a

DSC_0838a

Pieniä isoja hetkiä

Niin se vaan lähenee vuosi 2015 loppuaan. Ja mikä vuosi onkaan ollut. On ollut isoja kerran elämässä kokemuksia ja niitä pieniä juttuja, jotka ovat vieläkin isompia ja tärkeämpiä. Välillä ollaan kiemurreltu autolla 3 kilometrin korkeudella Yosemiten vuoristoteille ja toisella hetkellä nautittu anopin herkuista koti-Suomessa kuin ei oltaisi oltu päivääkään poissa Suomesta. On juhlittu Stanley Cup -voittoja, pelätty tornadoa, saatu sukulaisia vierailulle, vietetty lasten kanssa vapaa päivää tarhan ollessa kiinni kovien pakkasten vuoksi ja löydetty täydellisiä karkkeja kanadalaiselta huoltoasemalta.

DSC_0804b

Päällimmäisenä vuodesta on kuitenkin jäänyt mieleen onnellisuus ja jonkinlainen tasapainoisuus. Meidän elämä on tällä hetkellä niin onnellista, hyvää, tasapainoista ja hauskaa, että mä en malta odottaa mitä seuraavat vuodet vielä tuovat tullessaan.

DSC_0689b

DSC_0767b

Ja jos on vuosi ollut huippu muutenkin, niin kyllä myös viimeiset päivät ovat olleet huippuja. Me saatiin tänä jouluna vieraiksi lasten mummit ja kyllähän nuo mummit vaan ovat niin rakkaita, vaikka välillä saattaakin otsasuoni hetkellisesti pullistua😀

DSC_0759b

Viime vuoden tapaa me vedettiin tänäkin vuonna jouluperinteet suoriksi ja kyllä se joulu vaan sieltä taas tuli ilman kinkkua, joululaatikoita ja joulupukkia. Sen sijaan syötiin pizzaa kaksin käsin, shoppailtiin jouluaattona alennusmyynneistä, ulkoiltiin ja ehkä juotiin pari lasillista punkkua. Kyllä se joulun henki vaan syntyy siitä, että tehdään asioita yhdessä, kuunnellaan lasten naurua ja leikitään kuin oltaisiin vielä itse lapsia, syvennytään lasillisen ääreen keskustelemaan politiikasta (kuinka kuivalta kuullostaakaan?), löhöillään kaikki vierekkäin hyvän leffan parissa ja heivataan aikataulut tulevaisuuteen. Täydellistä just nyt sanon minä!

DSC_0888b

DSC_0878b

DSC_0866b

DSC_0844b

DSC_0626b

DSC_0822b

DSC_0820b

Hyviä vuoden viimeisiä hetkiä ja vielä parempaa Uutta Vuotta 2016!❤